Coturnix chinensis eli idänsiniviiriäinen, kiinankääpiöviiriäinen, kääpiöviiriäinen, siniviiriäinen (rakkaalla lapsella on monta nimeä) on oma lajinsa. Kyseessä ei siis ole liha- ja japaninviiriäisten eri väritys, mihin harhaan moni aloittelija tuntuu menevän.
Hankkiessasi siniviiriäisiä sinun tulee rekisteröityä Eviraan eläintenpitäjäksi ja rekisteröidä samalla pitopaikka, jolloin saat pitopaikkatunnukset. Lisää tietoa tästä löydät velvollisuudet -osiosta.
Siniviiriäinen on undulaattien ja muiden pienten papukaijojen kaltainen lemmikkilintu, joka elää sisätiloissa. EI KANALASSA, EIKÄ LIHA-/JAPANINVIIRIÄISTEN KANSSA!
Moni aloittelija kuvittelee siniviiriäisten pystyvän elämään munatuotantoon jalostettujen viiriäisten kanssa samoissa tiloissa tai kanalassa pienessä häkissä.
Siniviiriäisten hengityksen päälle käy kanalapöly jota kanoista irtoaa, eikä voi elää edellä mainittujen viiriäislajien kanssa yhdessä koska ne ovat huomattavasti isompia kuin siniviiriäiset. Jäävät siis jalkoihin.
Siniviiriäiset elävät mieluiten PARISKUNTINA, jotkut harvat yksilöt tulevat toimeen kolmen hengen (kukko+kaksi kanaa) parvessa, mutta on hyvin harvinaista. Siniviiriäiset myös puolustavat reviiriään erittäinkin aggressiivisesti muilta linnuilta. Tämänkin takia niiden tulisi elää pariskuntina omissa asumuksissaan. Voivat tulla kolmestaan jonkin aikaa toimeen, mutta kukko ja kukon suosikkikana saattavat joku kerta päättää että kolmas on uhkaksi ja hakkaavat kolmannen verille, saattavat jopa tappaa.
Monet pitävät siniviiriäisiä ison lintuhäkin/aviaarion pohjalla, missä asuu pieniä papukaijoja lisäksi. Olen kumminkin kuullut että eräällä asuivat juurikin lintuhäkin pohjalla missä oli pieniä kaijasia lisäksi. Yksi kaijasista oli oikein kesy ja halusi tehdä heti tuttavuutta siniviiriäispariskunnan kanssa. Siniviiriäiskukko oli kokenut tämän uhkaksi ja suojeli kanaansa. Kaijanen sai pahoja haavoja.
Toiset pitävät siniviiriäisiä isoissa kanihäkin tyylisissä häkeissä, joissa on pieni pinnaväli. Tällöin täytyy kattoon sisäpuolelle virittää kangas roikkumaan tai vaahtomuovia pehmusteeksi ettei siniviiriäiset lyö päätään/taita niskojaan kattoon, kun säikähtäessä pyrähtävät ylöspäin.
Siniviiriäisiä voi pitää myös isossa akvaariossa/terraariossa, missä ei ole kansilaseja. Katoksi viritetään kangas. Jos akvaario/terraario ei ole riittävän iso, saattavat ammoniakkikaasut jäädä leijailemaan pohjalle, mikä aiheuttaa hengitystieongelmia siniviiriäisille. Akvaarioon/terraarioon voit kumminkin virittää esim. tietokonetuulettimen poistoputken kera niin ilma pääsee vaihtumaan, jos tuntuu että ei vaihdu muuten riittävästi. Muista kumminkin asentaa tuuletin turvallisesti ja poistoletkun päät kannattaa verkottaa ettei siniviiriäiset kiipeä putkeen.
Muista että häkin pinnaväli täytyy olla pieni, suositus olisi korkeintaan 1,27cm pinnaväli/verkon silmäkoko. Suomen lain mukaan yhdelle parille pitää asumuksen pohjapinta-alaa olla vähintään yksi neliömetri. Muista että pohjan pitää olla kiinteää materiaalia, verkkopohja ei käy missään nimessä.
Asumuksen kannattaa olla iso siksikin, kun linnut tekevät tarpeensa hyvin usein, niin täytyy pienempää asumusta siivota tiuhemmin kuin isompaa, jotteivät talsi omissa jätöksissään. Siivoaminen kannattaa tehdä sivusta käsin jos mahdollista. Jos ei ole mahdollista, niin sulje siniviiriäiset pesäkoppiin tai pahvilaatikkoon siivouksen ajaksi, siivous kun monesti pelottaa ja stressaa pieniä lintuja.
Pohjamateriaalina käytetään hiekkaa, hamppukuiviketta tai kutteria (sahajauho/-puru ei käy, on liian hienojakoista). Joukkoon voi laittaa männynkaarnakatetta (luonnollista, ei koristekatteita, koristekatteissa on väriaineita ja myrkkyjä) tuomaan vähän vaihtelua, männynkaarna myös puhdistaa ilmaa ja siniviiriäiset tykkäävät kantaa pieniä kaarnan ja oksan paloja pesiensä reunoiksi.
Asumuksessa tulisi olla runsaasti piilopaikkoja, jotta siniviiriäiset tuntevat olonsa turvalliseksi. Pienet mökit, pajutunnelit, kukkaruukut yms. ovat mukavia. Tekokasvit tuovat lisää viihtyisyyttä. Aitoja kasveja en suosittele, koska voivat olla myrkyllisiä.
Pesän rakennukseen tarvitsevat pientä heinää ja hiekkakylpy paikka täytyy olla. Kannattaa laittaa myös isohkoja kiviä (ei teräviä), saavat kulutettua nokkaa ja kynsiään niihin. Luonnosta voit myös kerätä isoja puunkaarnoja virikkeeksi/piilopaikoiksi. Kuumenna kaarnat 100 asteisessa uunissa puolisen tuntia niin ylimääräiset asukit ja bakteerit kuolevat.
Valaistuksena täytyy olla LINTULAMPPU. Lamppu sijoitetaan niin että on maks. 60-80cm päässä linnusta, tarkista vielä lintulampun ohjeista. Lintulamppu vaihdetaan vuosittain, koska siinä oleva uv-säteily heikkenee vuoden päästä.
Uv-valo auttaa lintua näkemään paremmin, ne näkevät paljon enemmän värejä kuin ihmiset ja oikeanlaisen valon puute saa ne näkemään kaiken saman värisenä mikä vaikeuttaa mm. ruoan hahmotusta. Uv-valo auttaa myös linnun elimistöä tuottamaan d-vitamiinia, mikä on välttämätön niiden hyvinvoinnille, sekä melamiinia, joka mm. vaikuttaa väritykseen ja vahvistaa sulkia.
Ultraviolettivalon sanotaan vaikuttavan myös poikasten sukupuolijakaumaan, ilman uv-valoa elävien lintujen poikasista suurin osa on kukkoja.
Paras valo on uv-säteilyä sisältävä täyden spektrin loisteputki, jonka värintoistoindeksi (CRI-arvo) on vähintään 90. Loisteputki valaisimessa on oltava elektroninen liitin/kuristin, jotta valon värinä ei aiheuta stressiä linnulle. Arkadian (arcadian) lintulamppu on sopiva.
Siniviiriäisten valontarve vaihtelee vuodenajan mukaan. Talvella päivän pituuden tulisi olla 9-12 tuntia, keväällä 10-13 tuntia ja kesällä 13-15 tuntia.
Muutettaessa päivänpituutta se tulisi tehdä asteittain, 15min viikossa, ajastimella tämä käy helpoiten.
Siniviiriäiset tarvitsevat myös vähintään 5 tuntia pimeyttä vuorokaudessa koska jatkuva valaistus mm. heikentää aikuisten lintujen hedelmällisyyttä.
Valon määrää muutetaan, jotta siniviiriäiskana saisi muninnasta taukoa, jatkuva muninta kun aiheuttaa kanalle stressiä ja lyhentää elinikää. Jatkuva muninta kun rasittaa elimistöä ja ongelmaksi voi tulla myös kloaakin esiinluiskahdukset. Vuosittaisen lepotauon saavat siniviiriäiset voivat elää 7-9 vuotta kun taas jatkuvasti munivat kanat elävät 1-3 vuotta.
Kärsivällisyydellä ja hyvillä herkuilla voit saada ne kumminkin hiukan kesyyntymään, osa on saanut siniviiriäiset hakemaan jauhomatoja kädestä ja seisomaan kädellä hetken aikaa omasta tahdostaan jauhomatojen avulla. Mutta perusluonteeltaan ovat arkoja. Paljon arempia kuin liha- ja japaninviiriäiset.
Itse en yrittämällä yritäkkään kesyttää siniviiriäisiä, siivousten ja ruoan laiton aikana kipittelevät edestakaisin asumuksensa kauimmaisessa nurkassa, mutta heti kun olen lähtenyt, kipittävät vauhdilla ruokapaikalle katsomaan että mitä hyvää se ihminen meille tänään toi. Osaavat siis yhdistää että kun käyn heidän asumuksessaan, saattaa löytyä jauhomatoja ja kasviksia ja muuta mukavaa.
Välillä istuskelen kahvilla heidän luonaan, aluksi kipittävät hermostuneesti edestakaisin kauimmaisessa nurkassa mutta hetken päästä alkavat touhuamaan omiaan kun huomaavat että istun vain katselemassa.
Jos siis haluat sisälinnun mitä voit sylitellä ja käsitellä, niin suosittelen harkitsemaan jotain papukaijarotua, siniviiriäiset on lähinnä silmäniloa.
Siniviiriäiset ääntelevät jonkin verran, paljon vähemmän kuin monet muut lemmikkilinnut. Monesti ääntely on monenmuotoista pientä tipusen kuuloista piipitystä. Kukko saattaa joskus huutaa kutsuhuutoja, myös kana pitää samanlaista ääntä, ääni kuulostaa pitkältä hihitykseltä (hiii hiii hiiiiii). Kukko ainoastaan "kiekuu", kiekuminen kuulostaa hyvin matalalta tuulen kohinalta, monet sanovat darth vader ääneksikin. Kukko kiekuu vain silloin kun se kutsuu kanoja tai joku toinen kukko kiekuu.
Tässä linkkeinä videoita siniviiriäisten äänistä;
Siniviiriäiskana (kutsuhuuto)
Siniviiriäiskukot (kutsuhuutoja ja kieuntaa)
Siniviiriäskanat ja kukot (kutsuhuutoja, perusääntelyä, kieuntaa ja kosiotansseja)
Siniviiriäiskukko tarjoaa kanalle ruokaa potpottaen. Kun kukko löytää jonkun ruoan palan, nappaa se sen suuhunsa ja alkaa pitämään pää kallellaan potpotusta ja odottaa kanaa paikalle. Kana käy sitten hakemassa kukon nokasta ruoan palan.
Tässä linkissä video, missä kukko tarjoilee kanalle;
Siniviiriäiskukko tarjoaa kanalle ruokaa
Kukko myös joskus saattaa tehdä kosiotanssia, mikä on aika hupaisan näköistä. Muutenkin siniviiriäisten käyttäytyminen on välillä hupaisaa. Kukko tai kana saattaa yhtäkkiä sekunnin murto-osassa lässähtää mahalleen vastakkaisen sukupuolen jalkojen juureen ja kallistaa päätään toista kohti ja pitää pitkää tiuuuu tiuuuuuu tiuuuuu ääntä. Välillä pörräävät kuin kolibrit hetken paikallaan ilmassa. Välillä niitä on hellyyttävääkin seurata kun pitävät toisiaan hyvänä ja rapsuttelevat toistensa niskaa tai nukkuvat peput vastakkain niin että näyttää kuin olisi vain yksi siniviiriäinen millä on kaksi päätä.
Kukko saattaa myös kaivella kanalle pesiä. Meillä kukko kaivaa kanalle useita pesiä, ja aina kun se saa yhden pesän kaivetuksi kutteriin, alkaa se pitämään tsrii tsrii tsrii ääntä kanalle ilmoittaakseen että nyt tälle olisi taas pesä tarjolla. Kana sitten käy munimassa vuoron perään kaikkiin pesäkolosiin, munia pois kerätessä meneekin tovi kun kaikki koloset täytyy tarkistaa että mihin on tällä kertaa muna pyöräytetty. Meidän kukko myös välillä hautoo kanan tekemää munaa, menee siis melkein samantein hautomaan, kun kana on munan saanut pylläytettyä. Kana alkaa hautomaan vasta kun munia on useampi.
Kukko silloin tällöin kiipeää kanan selkään, mutta prosessi on hyvin nopea, et ehdi sitä välttämättä näkemään. Kanan sulkapeite onkin yleensä hiukan nuhruinen ja vajavainen kukon jäljiltä, kun kukon täytyy jostain kiinni ottaa.
Aluksi kannattaakin laittaa herkkua tarjolle useampaan kohtaan, esim. silputtua salaattia, rypäleitä, keitettyä muussattua munaa tai jauhomatoja. Etenkin jauhomadot ovat todella herkullisia. Näin siniviiriäisillä on tekemistä, eivätkä keskity pelkkään puolustautumiseen ja kukko voi tarjoilla kanalle ruokaa ja kosiskella kanaa.
Muista kumminkin, että varsinkin jauhomatoja ei kannata joka päivä antaa, niissä on niin paljon proteiinia että linnut voivat lihoa helposti, mikä voi aiheuttaa sairauksia ja muninnan laskua.
Siniviiriäisille suositellaan annettavaksi sekoitusta jossa on puolet riistalintujen rehua/siipikarjan rehua, joka sisältää 18-20% proteiinia, ja puolet peippojen siemensekoitusta. Pienille tipuille voi syöttää kanojen poikasrehua, jossa on 20-28% proteiinia.
Peippojen siemensekoitusta, jauhomatoja, simpukan kuorirouhetta ja grittiä saat eläinliikkeistä, akvaario/terraarioliikkeistä sekä joistain eläintarvikeliikkeistä.
Voit idättää lintujen siemensekoitusta siniviiriäisille, voit tarjota sen idätyskipossaan niin siniviiriäisillä on mukavaa puuhaa kun saavat nyppiä heinän varsia. Myös vihreät lehtivihannekset, kuten lehtikaali, pinaatti, parsakaali sekä voikukka ovat hyväksi siniviiriäisille. Hedelmistä omena, banaani, viinirypäle ja appelsiini on monen siniviiriäisen suosiossa. Meillä hienoksi muussattu porkkana ja pieneksi silvotut salaatinlehdet on olleet suosituimpia.
Luonnossa 1/3 ruoasta koostuu hyönteisistä. Siniviiriäiselle voi syöttää kirvoja, termiittejä, änkyrimatoja, vahakoisan toukkia, mulperiperhosen toukkia, kärpäsen toukkia, banaanikärpäsiä ja jauhomatoja. Jauhomatoja voit myös kasvattaa itse, jolloin niitä on koko ajan saatavilla omasta takaa.
Siniviiriäisille EI SAA ANTAA raparperia, säilykevihanneksia, persiljaa, tomaattia tai avokadoa.
Siniviiriäiset munivat vähemmän kuin munatuotantoon jalostetut viiriäislajit. Siniviiriäiskana munii yleensä n. 4-6munaa (joskus enemmänkin), joita alkaa sitten hautomaan. Hautominen kestää 16 vuorokautta. Toiset kanat ovat innokkaampia hautomaan kuin toiset. Osa siniviiriäiskukoista myös hautoo ja hoitaa tipusia, mutta osa saattaa hyökätä tipujensa kimppuun. Myös kana saattaa suojella muniaan/tipujaan kukolta aggressiivisesti. Jos siniviiriäiskana hautoo ja osoittaa aggressiivisuutta kukkoa kohtaan, kannattaa väliin laittaa verkko jos tila ei ole tarpeeksi iso että kukko pääsisi kanaa karkuun/piiloon.
Luonnossa siniviiriäiset pesivät keväästä keskikesään. Poikaset voidaan luovuttaa uusiin koteihin n. 5 vkon iässä kun sulkapeite on kasvanut. Kun n. 9vkon iässä kukot alkavat kiekumaan, tulee poikaset erottaa pariskunniksi erillisiin häkkeihin. Näin vältetään yhteenotot.
Jos kana hautoo, niin häkin alareunat kannattaa suojata pahvilla, muuten tiput pääsevät pinnojen välistä ulos. Vesiastiaan kannattaa laittaa pieniä kiviä niin tiput eivät pääse hukkumaan/kastelemaan itseään. Tiput kun ovat hyvin pieniä ja vikkeliä, vain mehiläisen kokoisia.
Tässä linkissä video siniviiriäistipuista ja niiden kehityksestä;
Siniviiriäistipujen kehitys
Siniviiriäistiput alkavat etsiä ruokaa muutama tunti kuoriutumisen jälkeen. Emo opastaa tiput ruoan luokse ja tarjoaa ruokaa nokastaan. Emo pitää tiput myös lämpiminä.
Jos olet hautonut tiput koneella, voit opastaa niitä syömään esim. naputtamalla hammastikun päällä ruokakippoa. Kun yksi tipuista alkaa syömään, tulevat muut perässä. Koneella haudotuille tipuille tarvitset lämpölampun, koska niillä ei ole emoa lämmittämässä.
Tarjoa tipuille jauhettua kananpoikasrehua ja muussattua keitettyä kananmunankeltuaista, voit tarjota jauhettua lemmikkilintujen voimaruokaa tai jauhettua kissan kuivaruokaa. Vesi tarjotaan pienestä kiposta missä kiviä pohjalla, jotteivät tiput pääse hukkumaan/kastumaan. Muista pitää ruokaa ja vettä koko ajan tarjolla.
Kun tiput on kasvaneet isommaksi voi niille alkaa tarjoamaan myös peipon siemeniä. Muista myös kalkki ja lintulamppu. Ilman lintulamppua voi jäädä tipujen luusto hauraaksi.
3vkon iässä voi tipuille tarjota myös kasviksia ja hedelmiä. Ja 14vkon iässä voivat siirtyä aikuisten ruokavalioon.
Jos emo on hautonut tiput, niin muista tarjoilla silti myös aikuisten ruokaa vanhemmille.
Eri-ikäisiä tipuja ei tulisi sijoittaa samaan asumukseen koska nokkivat herkästi vain pari päivää nuorempiakin. Myös ruoan puute, tilan ahtaus tai liian korkea lämpötila tipulassa voi aiheuttaa kannibalismia.
Sijoita lämpölamppu toiseen päähän asumusta, niin tiput voivat halutessaan siirtyä pois lampun alta jos niille tulee kuuma. Lämpötila pitäisi olla lampun alla, asumuksen pohjalla aluksi 35-36,6 astetta (käytä elohopeamittaria). Muista tarkkailla tipuja, varsinkin ensimmäisinä päivinä. Jos tiput ovat levällään kaukana lämpölampusta, on niillä kuuma. Jos taasen kerääntyvät lämpölampun alle tiiviiksi täriseväksi rykelmäksi on niillä kylmä.
Lämpöä lasketaan nostamalla lämpölamppua viikoittain.
Viikko 1; 32,2-35 astetta
Viikko 2-3; 29,4-32,2 astetta
Viikko 3-4; 26,6-29,4 astetta
Viikko 5-6; 21,1-26,6 astetta
Viikko 7; normaali huoneen lämpötila
7:llä viikolla tiput siirretään pikku akvaariosta tai vastaavasta suurempaan kasvatushäkkiin. Tiput voivat olla vielä yhdessä 9-10 viikkoisiksi saakka, sen jälkeen alkavat saavuttaa sukukypsyyttä ja voivat alkaa tappelemaan reviiristä. Tiput tulevat sukukypsiksi n. 10-15vkon iässä (osa on tullut 8-9 viikkoisinakin ja osa 16 viikkoisina).
Kukot aloittavat matalan kieunnan sukukypsyyden saapuessa, tällöin tiput tulisi jakaa pareittain omiin asumuksiinsa riitojen välttämiseksi. Kukkojen kieunta auttaa kanoja tulemaan nopeammin sukukypsäksi.
Erityisesti liian matalassa tai korkeassa lämpötilassa haudotut tiput ovat alttiita bakteeri-infektioille.
Jos haudontakoneen munatelineet on liian isot siniviiriäisen munille ja meinaavat pudota väleistä, voit laittaa munatelinekupin pohjalle vaikka talouspaperin palan niin että muna pysyy paikallaan. Pienet munat on herkkiä ja menevät rikki vaikka putoaisivat vain muutaman sentin matkankin.
Läpivalaisua ei suositella, koska pienet munat kylmettyvät herkästi.
Haudonta-aika;
14-16 vrk. Lopeta käännöt siis 12. haudontavuorokausi!
Jos sinulla on kone mistä ei pysty säätämään kosteusarvoja vaan siinä on vain kaksi vesilokeroa, niin pidä vain yksi lokero täytettynä vedellä koko haudonnan ajan! Älä availe kantta jatkuvasti, äläkä liian pitkiä aikoja, muuten kone kuivuu ja tipuille tulee ongelmia.
Kosteus;
45-50% koko haudonnan ajan. LOPUSSA EI NOSTETA KOSTEUTTA!
Siitosmunat tulisi kerätä mahd. pian munimisen jälkeen. Sopivin säilytyslämpötila on +10 astetta ja ne säilytetään terävä pää alaspäin niin kuin muutkin siitosmunat. Voit säilyttää munat munakennossa, laita kennon pohjalle vanua, hiekkaa tai muuta vastaavaa niin saat munat pysymään asennossaan. Munia käännellään samalla tavalla kuin muitakin siitosmunia (yläpalkin valikossa konehaudonta osiosta löydät tarkemmat ohjeistukset).
Siniviiriäisen siitosmunien itävyys säilyy 7vrk munintahetkestä, sen jälkeen itävyys laskee, 10:nen päivän kohdalla itävyys laskee jo 50%:iin.
Lisätietoa siniviiriäisistä löydät täältä;
Facebook siniviiriäiset ryhmä
Hankkiessasi siniviiriäisiä sinun tulee rekisteröityä Eviraan eläintenpitäjäksi ja rekisteröidä samalla pitopaikka, jolloin saat pitopaikkatunnukset. Lisää tietoa tästä löydät velvollisuudet -osiosta.
Asumus
Siniviiriäiset ovat kotoisin kiinasta subtrooppisilta ja trooppisilta alueilta, ja niiden elinympäristön keskiarvoinen lämpötila on 21,1 astetta. Siniviiriäisille sopiva lämpötila on 4,4-29,4 astetta, alhaisissa lämpötiloissa kosteus ja maasta säteilevä kylmyys ovat ongelmia. N. 19-21 astetta eli suurinpiirtein normaali huoneenlämpö, on siniviiriäisille hyvä muninnan ja haudonnankin suhteen.Siniviiriäinen on undulaattien ja muiden pienten papukaijojen kaltainen lemmikkilintu, joka elää sisätiloissa. EI KANALASSA, EIKÄ LIHA-/JAPANINVIIRIÄISTEN KANSSA!
Moni aloittelija kuvittelee siniviiriäisten pystyvän elämään munatuotantoon jalostettujen viiriäisten kanssa samoissa tiloissa tai kanalassa pienessä häkissä.
Siniviiriäisten hengityksen päälle käy kanalapöly jota kanoista irtoaa, eikä voi elää edellä mainittujen viiriäislajien kanssa yhdessä koska ne ovat huomattavasti isompia kuin siniviiriäiset. Jäävät siis jalkoihin.
Siniviiriäiset elävät mieluiten PARISKUNTINA, jotkut harvat yksilöt tulevat toimeen kolmen hengen (kukko+kaksi kanaa) parvessa, mutta on hyvin harvinaista. Siniviiriäiset myös puolustavat reviiriään erittäinkin aggressiivisesti muilta linnuilta. Tämänkin takia niiden tulisi elää pariskuntina omissa asumuksissaan. Voivat tulla kolmestaan jonkin aikaa toimeen, mutta kukko ja kukon suosikkikana saattavat joku kerta päättää että kolmas on uhkaksi ja hakkaavat kolmannen verille, saattavat jopa tappaa.
Toiset pitävät siniviiriäisiä isoissa kanihäkin tyylisissä häkeissä, joissa on pieni pinnaväli. Tällöin täytyy kattoon sisäpuolelle virittää kangas roikkumaan tai vaahtomuovia pehmusteeksi ettei siniviiriäiset lyö päätään/taita niskojaan kattoon, kun säikähtäessä pyrähtävät ylöspäin.
Siniviiriäisiä voi pitää myös isossa akvaariossa/terraariossa, missä ei ole kansilaseja. Katoksi viritetään kangas. Jos akvaario/terraario ei ole riittävän iso, saattavat ammoniakkikaasut jäädä leijailemaan pohjalle, mikä aiheuttaa hengitystieongelmia siniviiriäisille. Akvaarioon/terraarioon voit kumminkin virittää esim. tietokonetuulettimen poistoputken kera niin ilma pääsee vaihtumaan, jos tuntuu että ei vaihdu muuten riittävästi. Muista kumminkin asentaa tuuletin turvallisesti ja poistoletkun päät kannattaa verkottaa ettei siniviiriäiset kiipeä putkeen.
Muista että häkin pinnaväli täytyy olla pieni, suositus olisi korkeintaan 1,27cm pinnaväli/verkon silmäkoko. Suomen lain mukaan yhdelle parille pitää asumuksen pohjapinta-alaa olla vähintään yksi neliömetri. Muista että pohjan pitää olla kiinteää materiaalia, verkkopohja ei käy missään nimessä.
Asumuksen kannattaa olla iso siksikin, kun linnut tekevät tarpeensa hyvin usein, niin täytyy pienempää asumusta siivota tiuhemmin kuin isompaa, jotteivät talsi omissa jätöksissään. Siivoaminen kannattaa tehdä sivusta käsin jos mahdollista. Jos ei ole mahdollista, niin sulje siniviiriäiset pesäkoppiin tai pahvilaatikkoon siivouksen ajaksi, siivous kun monesti pelottaa ja stressaa pieniä lintuja.
Pohjamateriaalina käytetään hiekkaa, hamppukuiviketta tai kutteria (sahajauho/-puru ei käy, on liian hienojakoista). Joukkoon voi laittaa männynkaarnakatetta (luonnollista, ei koristekatteita, koristekatteissa on väriaineita ja myrkkyjä) tuomaan vähän vaihtelua, männynkaarna myös puhdistaa ilmaa ja siniviiriäiset tykkäävät kantaa pieniä kaarnan ja oksan paloja pesiensä reunoiksi.
Asumuksessa tulisi olla runsaasti piilopaikkoja, jotta siniviiriäiset tuntevat olonsa turvalliseksi. Pienet mökit, pajutunnelit, kukkaruukut yms. ovat mukavia. Tekokasvit tuovat lisää viihtyisyyttä. Aitoja kasveja en suosittele, koska voivat olla myrkyllisiä.
Pesän rakennukseen tarvitsevat pientä heinää ja hiekkakylpy paikka täytyy olla. Kannattaa laittaa myös isohkoja kiviä (ei teräviä), saavat kulutettua nokkaa ja kynsiään niihin. Luonnosta voit myös kerätä isoja puunkaarnoja virikkeeksi/piilopaikoiksi. Kuumenna kaarnat 100 asteisessa uunissa puolisen tuntia niin ylimääräiset asukit ja bakteerit kuolevat.
Valaistuksena täytyy olla LINTULAMPPU. Lamppu sijoitetaan niin että on maks. 60-80cm päässä linnusta, tarkista vielä lintulampun ohjeista. Lintulamppu vaihdetaan vuosittain, koska siinä oleva uv-säteily heikkenee vuoden päästä.
Uv-valo auttaa lintua näkemään paremmin, ne näkevät paljon enemmän värejä kuin ihmiset ja oikeanlaisen valon puute saa ne näkemään kaiken saman värisenä mikä vaikeuttaa mm. ruoan hahmotusta. Uv-valo auttaa myös linnun elimistöä tuottamaan d-vitamiinia, mikä on välttämätön niiden hyvinvoinnille, sekä melamiinia, joka mm. vaikuttaa väritykseen ja vahvistaa sulkia.
Ultraviolettivalon sanotaan vaikuttavan myös poikasten sukupuolijakaumaan, ilman uv-valoa elävien lintujen poikasista suurin osa on kukkoja.
Paras valo on uv-säteilyä sisältävä täyden spektrin loisteputki, jonka värintoistoindeksi (CRI-arvo) on vähintään 90. Loisteputki valaisimessa on oltava elektroninen liitin/kuristin, jotta valon värinä ei aiheuta stressiä linnulle. Arkadian (arcadian) lintulamppu on sopiva.
Siniviiriäisten valontarve vaihtelee vuodenajan mukaan. Talvella päivän pituuden tulisi olla 9-12 tuntia, keväällä 10-13 tuntia ja kesällä 13-15 tuntia.
Muutettaessa päivänpituutta se tulisi tehdä asteittain, 15min viikossa, ajastimella tämä käy helpoiten.
Siniviiriäiset tarvitsevat myös vähintään 5 tuntia pimeyttä vuorokaudessa koska jatkuva valaistus mm. heikentää aikuisten lintujen hedelmällisyyttä.
Valon määrää muutetaan, jotta siniviiriäiskana saisi muninnasta taukoa, jatkuva muninta kun aiheuttaa kanalle stressiä ja lyhentää elinikää. Jatkuva muninta kun rasittaa elimistöä ja ongelmaksi voi tulla myös kloaakin esiinluiskahdukset. Vuosittaisen lepotauon saavat siniviiriäiset voivat elää 7-9 vuotta kun taas jatkuvasti munivat kanat elävät 1-3 vuotta.
Käyttäytyminen
Siniviiriäiset eivät ole sylilintuja. Ne ovat yleensä arkoja ja usein piiloutuvat ihmisen nähdessään.Kärsivällisyydellä ja hyvillä herkuilla voit saada ne kumminkin hiukan kesyyntymään, osa on saanut siniviiriäiset hakemaan jauhomatoja kädestä ja seisomaan kädellä hetken aikaa omasta tahdostaan jauhomatojen avulla. Mutta perusluonteeltaan ovat arkoja. Paljon arempia kuin liha- ja japaninviiriäiset.
Itse en yrittämällä yritäkkään kesyttää siniviiriäisiä, siivousten ja ruoan laiton aikana kipittelevät edestakaisin asumuksensa kauimmaisessa nurkassa, mutta heti kun olen lähtenyt, kipittävät vauhdilla ruokapaikalle katsomaan että mitä hyvää se ihminen meille tänään toi. Osaavat siis yhdistää että kun käyn heidän asumuksessaan, saattaa löytyä jauhomatoja ja kasviksia ja muuta mukavaa.
Välillä istuskelen kahvilla heidän luonaan, aluksi kipittävät hermostuneesti edestakaisin kauimmaisessa nurkassa mutta hetken päästä alkavat touhuamaan omiaan kun huomaavat että istun vain katselemassa.
Jos siis haluat sisälinnun mitä voit sylitellä ja käsitellä, niin suosittelen harkitsemaan jotain papukaijarotua, siniviiriäiset on lähinnä silmäniloa.
Siniviiriäiset ääntelevät jonkin verran, paljon vähemmän kuin monet muut lemmikkilinnut. Monesti ääntely on monenmuotoista pientä tipusen kuuloista piipitystä. Kukko saattaa joskus huutaa kutsuhuutoja, myös kana pitää samanlaista ääntä, ääni kuulostaa pitkältä hihitykseltä (hiii hiii hiiiiii). Kukko ainoastaan "kiekuu", kiekuminen kuulostaa hyvin matalalta tuulen kohinalta, monet sanovat darth vader ääneksikin. Kukko kiekuu vain silloin kun se kutsuu kanoja tai joku toinen kukko kiekuu.
Tässä linkkeinä videoita siniviiriäisten äänistä;
Siniviiriäiskana (kutsuhuuto)
Siniviiriäiskukot (kutsuhuutoja ja kieuntaa)
Siniviiriäskanat ja kukot (kutsuhuutoja, perusääntelyä, kieuntaa ja kosiotansseja)
Siniviiriäiskukko tarjoaa kanalle ruokaa potpottaen. Kun kukko löytää jonkun ruoan palan, nappaa se sen suuhunsa ja alkaa pitämään pää kallellaan potpotusta ja odottaa kanaa paikalle. Kana käy sitten hakemassa kukon nokasta ruoan palan.
Tässä linkissä video, missä kukko tarjoilee kanalle;
Siniviiriäiskukko tarjoaa kanalle ruokaa
Kukko myös joskus saattaa tehdä kosiotanssia, mikä on aika hupaisan näköistä. Muutenkin siniviiriäisten käyttäytyminen on välillä hupaisaa. Kukko tai kana saattaa yhtäkkiä sekunnin murto-osassa lässähtää mahalleen vastakkaisen sukupuolen jalkojen juureen ja kallistaa päätään toista kohti ja pitää pitkää tiuuuu tiuuuuuu tiuuuuu ääntä. Välillä pörräävät kuin kolibrit hetken paikallaan ilmassa. Välillä niitä on hellyyttävääkin seurata kun pitävät toisiaan hyvänä ja rapsuttelevat toistensa niskaa tai nukkuvat peput vastakkain niin että näyttää kuin olisi vain yksi siniviiriäinen millä on kaksi päätä.
Kukko saattaa myös kaivella kanalle pesiä. Meillä kukko kaivaa kanalle useita pesiä, ja aina kun se saa yhden pesän kaivetuksi kutteriin, alkaa se pitämään tsrii tsrii tsrii ääntä kanalle ilmoittaakseen että nyt tälle olisi taas pesä tarjolla. Kana sitten käy munimassa vuoron perään kaikkiin pesäkolosiin, munia pois kerätessä meneekin tovi kun kaikki koloset täytyy tarkistaa että mihin on tällä kertaa muna pyöräytetty. Meidän kukko myös välillä hautoo kanan tekemää munaa, menee siis melkein samantein hautomaan, kun kana on munan saanut pylläytettyä. Kana alkaa hautomaan vasta kun munia on useampi.
Kukko silloin tällöin kiipeää kanan selkään, mutta prosessi on hyvin nopea, et ehdi sitä välttämättä näkemään. Kanan sulkapeite onkin yleensä hiukan nuhruinen ja vajavainen kukon jäljiltä, kun kukon täytyy jostain kiinni ottaa.
Pariskunnan yhdistäminen
Jos olet hankkinut siniviiriäiskanasi ja kukkosi eri paikoista ja yhdistät ne kotona samaan asumukseen, niin alku voi olla hiukan hankalaa. Ovat toisilleen tuntemattomia niin saattavat ärhäkästi puolustaa aluksi itseään. Jos näyttää että käyvät vain toistensa kimppuun niin laita väliin verkko, näin näkevät toisensa mutta eivät pääse hakkaamaan toisiaan. Parin viikon päästä alkavat jo nukkumaan peput vastakkain verkkoa vasten ja kukkokin alkaa tarjoilemaan kanalle ruokaa.Aluksi kannattaakin laittaa herkkua tarjolle useampaan kohtaan, esim. silputtua salaattia, rypäleitä, keitettyä muussattua munaa tai jauhomatoja. Etenkin jauhomadot ovat todella herkullisia. Näin siniviiriäisillä on tekemistä, eivätkä keskity pelkkään puolustautumiseen ja kukko voi tarjoilla kanalle ruokaa ja kosiskella kanaa.
Muista kumminkin, että varsinkin jauhomatoja ei kannata joka päivä antaa, niissä on niin paljon proteiinia että linnut voivat lihoa helposti, mikä voi aiheuttaa sairauksia ja muninnan laskua.
Ravinto
Siniviiriäiset syövät peippojen siemensekoitusta, ruohoja, hedelmiä ja pieniä hyönteisiä. Kalsiumin saanti tulee taata esim. simpukankuorirouheella. Tarvitsevat myös grittiä kivipiiran toimintaa tukemaan, jotta ruoka kuvussa jauhaantuisi riittävästi. Ja tietenkin raikasta vettä täytyy olla tarjolla.Siniviiriäisille suositellaan annettavaksi sekoitusta jossa on puolet riistalintujen rehua/siipikarjan rehua, joka sisältää 18-20% proteiinia, ja puolet peippojen siemensekoitusta. Pienille tipuille voi syöttää kanojen poikasrehua, jossa on 20-28% proteiinia.
Peippojen siemensekoitusta, jauhomatoja, simpukan kuorirouhetta ja grittiä saat eläinliikkeistä, akvaario/terraarioliikkeistä sekä joistain eläintarvikeliikkeistä.
Voit idättää lintujen siemensekoitusta siniviiriäisille, voit tarjota sen idätyskipossaan niin siniviiriäisillä on mukavaa puuhaa kun saavat nyppiä heinän varsia. Myös vihreät lehtivihannekset, kuten lehtikaali, pinaatti, parsakaali sekä voikukka ovat hyväksi siniviiriäisille. Hedelmistä omena, banaani, viinirypäle ja appelsiini on monen siniviiriäisen suosiossa. Meillä hienoksi muussattu porkkana ja pieneksi silvotut salaatinlehdet on olleet suosituimpia.
Luonnossa 1/3 ruoasta koostuu hyönteisistä. Siniviiriäiselle voi syöttää kirvoja, termiittejä, änkyrimatoja, vahakoisan toukkia, mulperiperhosen toukkia, kärpäsen toukkia, banaanikärpäsiä ja jauhomatoja. Jauhomatoja voit myös kasvattaa itse, jolloin niitä on koko ajan saatavilla omasta takaa.
Siniviiriäisille EI SAA ANTAA raparperia, säilykevihanneksia, persiljaa, tomaattia tai avokadoa.
Muninta ja pesintä
Jos aiot hankkia pariskunnan pesitykseen, niin muista mainita tästä myyjälle keneltä olet ostamassa siniviiriäisiä. Pesitykseen käytettävä pariskunta kun ei saa olla läheistä sukua keskenään. Myös linnun ulkonäköön, kuntoon ja ikään tulee silloin kiinnittää huomiota. Suomessa siniviiriäisiä on suht vähän, joten suurin osa on sukua toisilleen, monet harrastelijat ja kasvattavat kumminkin pitävät jonkinlaista kirjaa lintujensa alkuperistä. Suomeen siniviiriäisiä on tuotu ruotsista ja saksasta enimmäkseen.Siniviiriäiset munivat vähemmän kuin munatuotantoon jalostetut viiriäislajit. Siniviiriäiskana munii yleensä n. 4-6munaa (joskus enemmänkin), joita alkaa sitten hautomaan. Hautominen kestää 16 vuorokautta. Toiset kanat ovat innokkaampia hautomaan kuin toiset. Osa siniviiriäiskukoista myös hautoo ja hoitaa tipusia, mutta osa saattaa hyökätä tipujensa kimppuun. Myös kana saattaa suojella muniaan/tipujaan kukolta aggressiivisesti. Jos siniviiriäiskana hautoo ja osoittaa aggressiivisuutta kukkoa kohtaan, kannattaa väliin laittaa verkko jos tila ei ole tarpeeksi iso että kukko pääsisi kanaa karkuun/piiloon.
Luonnossa siniviiriäiset pesivät keväästä keskikesään. Poikaset voidaan luovuttaa uusiin koteihin n. 5 vkon iässä kun sulkapeite on kasvanut. Kun n. 9vkon iässä kukot alkavat kiekumaan, tulee poikaset erottaa pariskunniksi erillisiin häkkeihin. Näin vältetään yhteenotot.
Jos kana hautoo, niin häkin alareunat kannattaa suojata pahvilla, muuten tiput pääsevät pinnojen välistä ulos. Vesiastiaan kannattaa laittaa pieniä kiviä niin tiput eivät pääse hukkumaan/kastelemaan itseään. Tiput kun ovat hyvin pieniä ja vikkeliä, vain mehiläisen kokoisia.
Tässä linkissä video siniviiriäistipuista ja niiden kehityksestä;
Siniviiriäistipujen kehitys
Tipujen hoito
Jos pariskunta hautoo, on niitä hyvä tarkkailla. Joskus vanhemmat voivat olla aggressiivisia tipujaan kohtaan, tällaisia ei tulisi jatkossa käyttää pesitykseen. Jos vanhemmat käyvät aggressiivisiksi tipuilleen, kannattaa tiput siirtää omaan asumukseen, tiput osaavat syödä kyllä itse.Siniviiriäistiput alkavat etsiä ruokaa muutama tunti kuoriutumisen jälkeen. Emo opastaa tiput ruoan luokse ja tarjoaa ruokaa nokastaan. Emo pitää tiput myös lämpiminä.
Jos olet hautonut tiput koneella, voit opastaa niitä syömään esim. naputtamalla hammastikun päällä ruokakippoa. Kun yksi tipuista alkaa syömään, tulevat muut perässä. Koneella haudotuille tipuille tarvitset lämpölampun, koska niillä ei ole emoa lämmittämässä.
Tarjoa tipuille jauhettua kananpoikasrehua ja muussattua keitettyä kananmunankeltuaista, voit tarjota jauhettua lemmikkilintujen voimaruokaa tai jauhettua kissan kuivaruokaa. Vesi tarjotaan pienestä kiposta missä kiviä pohjalla, jotteivät tiput pääse hukkumaan/kastumaan. Muista pitää ruokaa ja vettä koko ajan tarjolla.
Kun tiput on kasvaneet isommaksi voi niille alkaa tarjoamaan myös peipon siemeniä. Muista myös kalkki ja lintulamppu. Ilman lintulamppua voi jäädä tipujen luusto hauraaksi.
3vkon iässä voi tipuille tarjota myös kasviksia ja hedelmiä. Ja 14vkon iässä voivat siirtyä aikuisten ruokavalioon.
Jos emo on hautonut tiput, niin muista tarjoilla silti myös aikuisten ruokaa vanhemmille.
Konehaudottujen tipujen hoito
Kuoriutumisen jälkeen tiput siirretään mahdollisimman nopeasti lämpölampun alle ruoan ja veden ääreen. Tiput voivat asustaa esim. pikkiriikkisessä akvaariossa. Jos sinulla on häkki, niin peitä alareuna hyvin korkealle pahvilla, pienet vilkkaat tiput hyppää pinnojen välistä hyvin nopeasti, varsinkin kun hiukan kasvavat. Ja laita pohjalle jotain etteivät tiput liukastele, esim. talouspaperia tai keittiöpyyhe.Eri-ikäisiä tipuja ei tulisi sijoittaa samaan asumukseen koska nokkivat herkästi vain pari päivää nuorempiakin. Myös ruoan puute, tilan ahtaus tai liian korkea lämpötila tipulassa voi aiheuttaa kannibalismia.
Sijoita lämpölamppu toiseen päähän asumusta, niin tiput voivat halutessaan siirtyä pois lampun alta jos niille tulee kuuma. Lämpötila pitäisi olla lampun alla, asumuksen pohjalla aluksi 35-36,6 astetta (käytä elohopeamittaria). Muista tarkkailla tipuja, varsinkin ensimmäisinä päivinä. Jos tiput ovat levällään kaukana lämpölampusta, on niillä kuuma. Jos taasen kerääntyvät lämpölampun alle tiiviiksi täriseväksi rykelmäksi on niillä kylmä.
Lämpöä lasketaan nostamalla lämpölamppua viikoittain.
Viikko 1; 32,2-35 astetta
Viikko 2-3; 29,4-32,2 astetta
Viikko 3-4; 26,6-29,4 astetta
Viikko 5-6; 21,1-26,6 astetta
Viikko 7; normaali huoneen lämpötila
7:llä viikolla tiput siirretään pikku akvaariosta tai vastaavasta suurempaan kasvatushäkkiin. Tiput voivat olla vielä yhdessä 9-10 viikkoisiksi saakka, sen jälkeen alkavat saavuttaa sukukypsyyttä ja voivat alkaa tappelemaan reviiristä. Tiput tulevat sukukypsiksi n. 10-15vkon iässä (osa on tullut 8-9 viikkoisinakin ja osa 16 viikkoisina).
Kukot aloittavat matalan kieunnan sukukypsyyden saapuessa, tällöin tiput tulisi jakaa pareittain omiin asumuksiinsa riitojen välttämiseksi. Kukkojen kieunta auttaa kanoja tulemaan nopeammin sukukypsäksi.
Konehaudonta
Kaikki kuoriutuneet tiput eivät selviä ja n. 3% menetys poikueesta on normaalia.Erityisesti liian matalassa tai korkeassa lämpötilassa haudotut tiput ovat alttiita bakteeri-infektioille.
Jos haudontakoneen munatelineet on liian isot siniviiriäisen munille ja meinaavat pudota väleistä, voit laittaa munatelinekupin pohjalle vaikka talouspaperin palan niin että muna pysyy paikallaan. Pienet munat on herkkiä ja menevät rikki vaikka putoaisivat vain muutaman sentin matkankin.
Läpivalaisua ei suositella, koska pienet munat kylmettyvät herkästi.
Haudonta-aika;
14-16 vrk. Lopeta käännöt siis 12. haudontavuorokausi!
Jos sinulla on kone mistä ei pysty säätämään kosteusarvoja vaan siinä on vain kaksi vesilokeroa, niin pidä vain yksi lokero täytettynä vedellä koko haudonnan ajan! Älä availe kantta jatkuvasti, äläkä liian pitkiä aikoja, muuten kone kuivuu ja tipuille tulee ongelmia.
Kosteus;
45-50% koko haudonnan ajan. LOPUSSA EI NOSTETA KOSTEUTTA!
Siitosmunien kerääminen ja säilyvyys
Siitosmunat tulisi kerätä mahd. pian munimisen jälkeen. Sopivin säilytyslämpötila on +10 astetta ja ne säilytetään terävä pää alaspäin niin kuin muutkin siitosmunat. Voit säilyttää munat munakennossa, laita kennon pohjalle vanua, hiekkaa tai muuta vastaavaa niin saat munat pysymään asennossaan. Munia käännellään samalla tavalla kuin muitakin siitosmunia (yläpalkin valikossa konehaudonta osiosta löydät tarkemmat ohjeistukset).
Siniviiriäisen siitosmunien itävyys säilyy 7vrk munintahetkestä, sen jälkeen itävyys laskee, 10:nen päivän kohdalla itävyys laskee jo 50%:iin.
Lisätietoa siniviiriäisistä löydät täältä;
Facebook siniviiriäiset ryhmä