Siirry pääsisältöön

Ankat

Ankkoja löytyy Suomesta ainakin näitä rotuja;


Eri rotuisten ankkojen kasvattajia löydät ainakin täältä;
http://www.munanetti.net/viewtopic.php?t=901
Sekä facebookista ryhmistä;
Munanetti tiedostot välilehdellä: kasvattajalista
Ankat

Esimerkiksi täältä löydät muiden lintulajien kuin kanojen rotuesittelyitä;
http://munanetti.net/viewforum.php?f=31

Ankan munien konehaudonta:


Haudonta-aika;
n. 28vrk. Voi mennä parilla päivällä ylikin tai kuoriutua hiukan aiemmin.

Kosteus;
55-60% koko haudonnan ajan ja lopussa kolme vuorokautta aiemmin kun käännöt lopetetaan, kosteus nostetaan 65-75%.
Jos sinulla on kone mistä ei pysty säätämään kosteusarvoja vaan siinä on vain kaksi vesilokeroa, niin pidä vain yksi lokero täytettynä vedellä koko haudonnan ajan ja laita toiseenkin lokeroon vettä haudonnan lopulla kun käännöt lopetetaan! Älä availe kantta jatkuvasti, äläkä liian pitkiä aikoja, muuten kone kuivuu ja poikasille tulee ongelmia.


Ankanpoikasten kasvattaminen


Asumus
Ankanpoikaset tarvitsevat lämpimän ja vedottoman asumuksen, aivan kuten muidenkin lintujen poikaset ja tiput.

Ankanpoikaset voivat kasvaa kanalassa tai niitä voi aluksi kasvattaa pieninä määrinä sisätiloissa, esim. isossa kanihäkissä, jonka seinät on peitetty pahvilla tai jätesäkeillä vedon estämiseksi sekä myös sotkun estämiseksi. Ankat kun sottaavat ja räiskyttävät ruokaansa. Jos kasvatat kanalassa, jossa on jo muita asukkeja, kuten kanoja tai ankkoja, niin kannattaa ankanpoikasille rajata oma alue jonne isommilla ei ole pääsyä.

Pohjamateriaali täytyy olla luistamatonta, vastakuoriutuneiden ankanpoikasten räpylät ei tahdo pitää alla vielä hyvin. Ensimmäisinä päivinä alusena voi pitää pyyhettä tai sanomalehtiä, joiden päällä on talouspaperia pidon vuoksi. Myös esim. muovinen, karhea eteisen kynnysmatto ajaa asiansa. Näin poikasten jalat eivät liukastele, eikä tule jalkavaivoja. Kun poikaset alkavat kävellä kunnolla ja hahmottavat ruokansa, voi pohjamateriaaliksi vaihtaa kutterin tai vast. Jos laitat vastakuoriutuneille pohjamateriaaliksi kutteria, hiekkaa tms., niin se menee herkästi pienten silmiin, kun uupuneina makailevat, ja pienet myös alkavat syömään pohjamateriaalia luullen sitä ruoaksi.

Ankanpoikaset pääsee lisälämmöstä pois nopeammin kuin monet muut lintulajit. Parhaiten sopivan lämpötilan erotat tarkkailemalla poikasia, jos poikaset kerääntyy lämpölampun alle tiiviiksi täriseväksi kasaksi on niillä kylmä, jos poikaset menevät mahd. kauas lämpölampusta, erilleen toisistaan tai läähättävät ja makaavat lättynä, siivet levitettynä, on niillä kuuma.
Aluksi lämpö voi ensimmäisen viikon aikana olla 30-32 astetta lampun alla ja siitä nostetaan lamppua pikkuhiljaa, jolloin lämpö laskee. Jo 3 vkon ikäisenä ankanpoikasille on 25 asteen tienoo sopiva. Kun poikasilla on suurin osa sulkapeitteestä saavutettu, pärjäävät ilman lisälämpöä. Meillä yleensä 6 vkon iässä eivät ole tarvinneet enää lisälämmitystä, mutta tämäkin riippuu kuinka lämmin kanala/ankkala on ja onko vetoa. Ja helteisinä kesinä pienet ankanpojat tarkenee hyvin ulkosallakin, kunhan niillä on turvallinen aitaus/häkki, jossa on suojattu nurkkaus tuulta ja vetoa vastaan.

Ruokinta
Ankanpoikasille annetaan poikasrehua n. 5-6vkon ikään saakka, jonka jälkeen voi siirtyä kasvatusrehuun tai ”suoraan” aikuisten ruokaan. Aikuisten rehua siis lisätään aina vähän kerrallaan lisää ja lisää poikasrehun joukkoon, kunnes poikasrehu on korvattu aikuisten ruoalla.

Ankanpoikasille kannattaa ruoka antaa märkänä. Laita vettä sen verran että peittää poikasrehun. Ja kun olet siirtymisvaiheessa aikuisten ruokaan, niin tarjoile se myös samalla tavalla märkänä. Ankat tarvitsevat vettä, jotta saavat ruoan alas. Näin vältät poikasen tukehtumisen. Kun olet siirtynyt pelkkään aikuisten ruokaan, niin voit antaa sen jo kuivana. Muista pitää aina puhdasta vettä tarjolla lähellä ruokaa, jotta poikanen saa huljautettua ruoat alas.

Vesi kannattaa tarjoilla syvähköstä kiposta, esim. kissan tai koiran pieni ruokakuppi, poikaset saavat pestyä ainakin sieraimiaan, jotka usein täyttyvät ruoasta. Aluksi voi vesikupin pohjalle laittaa ison kiven, jotteivat ihan kastelisi itseään kokonaan.
Ja ankanpoikaset sotkee paljon ruoallaan. Räiskyttävät sitä niin että sitä on pitkin seiniä sekä naama ja sieraimet täys. Ja kun ankanpojat juo vettä ruoan päälle, ne ikään kuin mussuttavat ja plutjaavat vettä ulos suupielistään.

Ankat tarvitsevat niasiinia eli B3-vitamiinia, samalla tavalla kuin kanat tarvitsevat seleeniä. Niasiinin puute voi aiheuttaa ankanpoikasille mm. räpylävaivoja. Osta siis kaappiisi pullollinen maatilaeläimille tarkoitettua vitamiiniliuosta, jossa on mukana mielellään vaikka molempia, näin et tarvitse jokaiselle lintulajille omaa pulloa. Esim. Black Horzen BE-special 1L pullo, on todella riittoisa, pullon kyljessä on annostus ohjeet.
Laita vitamiiniliuosta vaikka ruoan joukkoon väh. kerran viikossa.

Myös oluthiivaa suosittelen ankanpojille antamaan. Tämä ei ole välttämätöntä, mutta omakohtainen kokemus on ollut että ilman oluthiivaa kasvaneet poikaset kehittyvät huomattavasti hitaammin kuin kuuluisi. Esim. Black Horze oluthiiva on hyvä.
Oluthiiva on jytkyä tavaraa, sitä ei tarvitse ruoan joukkoon kuin ihan vähän. Itse olen silmämääräisesti tipauttanut ruoan joukkoon päivittäin hyppysellisen. Jos poikasia on enemmän, niin olen laittanut kolmasosa mitallisen.
Oluthiivaa kannattaa antaa siihen saakka kun melkein koko sulkapeite on saavutettu, sen jälkeen eivät enää tarvitse.

Karkeaa hiekkaa/hienompaa soraa täytyy olla koko ajan tarjolla, kivipiiraan toimintaa tukemaan. Sekä tietysti poikaskalkkia.

Ankanpojille voi syöttää keitettyä kananmunaa, mutta meillä yksikään ankanpoika ei ole tykännyt siitä. Myös raakaa naudanjauhelihaa voi syöttää lisäproteiinin lähteeksi, osa ankanpoikasista rakastaa sitä ja osa ei oikein ymmärrä että sekin on ruokaa. Nimenomaan ”karkeampi” jauheliha on parempi, koska suirot muistuttavat kastematoja. Osa jauhelihoista on niin tasaista massaa, ettei se houkuttele maistamaan.
Poikasrehusta saavat kaiken tarvittavan vitamiinilisien lisäksi, joten eivät tarvitse muuta. Mutta tietenkin herkkupaloiksi voi tarjoilla hedelmiä, vihanneksia, keitettyä kananmunaa, jauhelihaa tmv.

Kylvetys
Ankanpoikasia on hyvä kylvettää päivittäin tai vaikka joka toinen päivä. Kylvetys auttaa rasvakerroksen muodostumista untuvapeitteeseen, joka taasen auttaa pitämään poikasen kuivana ja lämpimänä.

Tästä on vanhan kansan taruja, että koneessa haudottuja ankanpoikasia ei saisi missään nimessä kylvettää, koska eivät ole saaneet emolta rasvapeitettä. Höpö höpö! Kylvetyksen tarkoitus on nimenomaan rasvakerroksen muodostuminen (haalea vesi stimuloi pyrstön päällä olevan rasvapatin toimintaa, jolloin poikanen saa levitettyä siitä rasvaa itseensä) - sierainten, silmien ja untuvapeitteen puhtaana pysymisen lisäksi. Emokin vie poikaset uimaan usein jo heti kun poikasten jalat alkaa kantamaan kunnolla.

Ankat sotkee ja räiskyttää paljon ruoallaan, joten jos et kylvetä ankanpoikasia, ruoka ja jätökset kuivuu ankanpoikasen untuviin kiinni ja ankanpoikaset rapsuttaa likaisia untuvia niin että lopulta irtoavat kokonaan. Ruokaa monesti lentää myös silmiin ja sieraimiin, ja ankanpoikasen täytyy saada putsata ne päivittäin.

Kylvettää voi jo vuorokauden ikäisiä poikasia. Ensimmäisillä kerroilla vesi täytyy olla kädenlämpöistä ja sitten seuraavilla kerroilla aina haaleampaa ja haaleampaa vettä. Ensimmäisillä kerroilla jokusen minuutin kylpyhetki on ihan sopiva, niin ei poikaset ehdi vilustua. Kylpyhetkiä voi sitten aina pidentää ja pidentää. Kylvyn jälkeen isommat vedet kuivataan pyyhkeellä ja poikaset viedään nopeasti lämpölampun alle kuivattelemaan ja sukimaan itseään.

Kylpyvettäkään ei tarvitse olla älyttömästi, kunhan poikaset mahtuvat polskimaan ja nakkaamaan vettä päällensä. Jos kasvatat poikaset kanalassa, niin kylpyveden voi tarjoilla vaikka pesuvadissa.
Muista kumminkin aina VALVOA kylpyhetkeä! Kesähelteillä isommille poikasille voi kylpyveden tarjoilla pihalle.

Aikuiset ankat


Asumus ja ulkoilu
Ankat asuvat ankkalassa tai kanalassa. Ankat tulee toimeen kanojen kanssa, kanat yleensä määräävät ja ankat väistävät. Ankkoja voi pitää joko tarhassa tai vapaana pihassa. Isommat ankkarodut ovat huonompia hyppäämään jolloin metrin korkuinenkin aita riittää, mutta kevyemmät rodut hyppäävät helposti 120cm korkeankin aidan yli.

Ankat eivät tarvitse niin paljon lämpöä kuin esim. kanat. Ankat viihtyvät paremmin viileässä ja helteinen kesä voi olla ankalle tuskallinen.
Ankkojen asumuksessa sopiva lämpö on muutamasta plus asteesta 15 asteeseen. Vesikin pysyy talvella sulana kun on muutama aste lämmintä. Kunhan asumus ei vedä niin ankat voi hyvin.
Ankat myös ulkoilevat talvella mielellään vielä n. 10 asteen pakkasilla, jotkut ulkoilevat vielä kovemmillakin. Talvella tärkeintä onkin että ankoilla on ulkoa vapaa pääsy tuulensuojaan, jossa voivat lämmitellä. Ulos on hyvä laittaa lumen ja jään päälle johonkin kohtaan olkipeti, että voivat lämmitellä räpylöitä välillä.

Kesähelteillä on hyvä että ankat pääsevät jonnekkin varjoon tai uimaan. Kuumimpina hellepäivinä olen suihkutellut ankkoja puutarhaletkulla, jotta viilentyvät. Lammen/altaan vesikin kuumenee hellepäivinä, niin ei viilennä niin hyvin enää.

Pohjamateriaalina monet käyttää hyvinkin erilaisia ratkaisuja. Osa käyttää hamppukuiviketta, osa kutteria/sahanpurua, osa olkia, osa turvetta, osa näiden sekoitusta. Kokeilemalla selviää mikä tuntuu itsestä hyvältä.
Meillä oli alussa turve+olki, mutta siitä nousi niin kauhea kosteus ja pohja oli koko ajan märkä niin en pitänyt. Sitten meillä oli turve, mikä kyllä piti hajut mukavasti minimissä, mutta munat tulivat niin sotkuisina, niin luovuin siitäkin. Välillä oli turve+puru, milloin myös munat oli sottaisia. Nyt meillä on vain pelkkä puru ja olen tyytyväinen, kosteutta ei kerry niin paljoa ja munat tulevat todella puhtaina.
Tässäkin ankkojen tilalla on merkitystä. Jos on pienempi tila, puru ja joka toinen, joka kolmas päivä putsaus toimii paremmin. Jos on oikein iso tila niin turve+puru kestopehku toimii paremmin.

Tarhassa pohjana on hyvä olla soraa ainakin osassa tarhaa, jotta jokin osa pysyisi sadepäivinä myös kuivana. Nurmikko ei kauaa tarhan pohjalla pysy kun ankat sen syövät ja talsivat.

Ruokinta
Aikuiset ankat syövät joko esim. kanan täysrehua tai kauranjyviä+munitusrehua. Lisäksi hedelmiä ja vihanneksia, ylijäämäruokia yms. Aikuiset ankat syövät kesällä myös paljon vihreää ja hyönteisiä, jolloin valmisrehujen tarve pienenee.

Aikuisilla ankoilla täytyy olla aina ämpärillinen vettä tarjolla, jotta saavat päivittäin pestyä silmät ja sieraimet. Muuten voivat tulehtua. Vesi astian tulee olla niin syvä että ankka voi uittaa koko päänsä siellä.

Kalkkia ja soraa tarvitsevat myös. Tyhjät munankuoret ovat myös mieluinen kalkin lähde.

Uinti mahdollisuus
Aikuisille ankoille on hyvä tarjota pesumahdollisuus. Esim. lampi, järvi tai jos sellaiset ei onnistu niin uintiveden voi laittaa esim. pulkkaan tai ahkioon tai esim. isoon halkaistuun vesisäiliöön tai lasten uima-altaaseen. Talvella pesuveden voi tarjota mahd. mukaan sisälle tai lauhoina plussapäivinä ulos.

Ankkojen tarvitsee pestä sulkapeitteensä jotta pysyvät lämpiminä ja puhtaina ja pyrstön päällä oleva rasvapatti toimisi. Jos eivät saa peseytyä, voi rasvapatti tukkeutua, eivätkä ankat saa levitettyä patista rasvaa sulkapeitteeseen, mikä johtaa siihen että sulkapeite ei pysy puhtaana ja kuivana.
Tällaisessä tilanteessa monet suosittelee että ankka pitäisi pestä esim. eläinten shampoolla suihkussa ja kuivata läpikotaisin, ennen ankkalaan/ulos pääsyä. Näin rasvapatti aukeutuu ja ankka saa levitettyä taas rasvaa sulkapeitteeseensä. Jos viet märkänä takaisin ankkalaan tai ulos, niin sulat sotkeutuvat uudestaan ja olet taas lähtöviivalla.
Kuulostaa helpolta, mutta kokemuksesta sanon että se kuivaaminen kestää todella kauan hiustenkuivaajallakin, sulkapeite on niin paksu. Kannattaa siis varata paljon aikaa, jos kyseiseen operaatioon joskus joudut.

Jos rakennat lammen, tee heti suodatinjärjestelmät kuntoon. Veden tarvitsee liikkua ja suodattua, jotta siihen ei kesällä muodostu levää. Ankat kun tekee tarpeensa todella usein, myös uidessa. Veteen kertyy siis paljon ammoniakkia.
Levänestoaineet ei toimi, ei myöskään allassubstraattikivet yksinään. Veden tarvitsee liikkua. Esim. pieni uppopumppu tai tehokas puutarhapumppu lammen pohjalle pumppaamaan vettä ponttoonin pohjalle, jossa on kerroksittain allassubstraattikiveä, vaahtomuovia, soraa yms. Vesi nousee ylös ponttoonin yläosaan suodattuen läpi kaikista suodatusmateriaaleista ja ponttoonin yläosassa on ulostulo putki, josta suodattunut vesi kulkeutuu takaisin lampeen. Ponttooneja voi laittaa vaikka kaksi, jotta suodattuu tehokkaammin. Suodatusponttooneiksi voi tehdä myös kasvillisen version, eli iso laakea astia jossa kasvaa vesikasveja jotka imevät liikaravinteet vedestä itseensä ja näin suodattaa vettä. Jotkut suodattavat myös esim. olkipaalin tai vanhan patjan läpi.
Jos et tee suodatinjärjestelmää niin joudut vaihtamaan veden joka päivä tai väh. joka toinen päivä. Vettä siis kuluisi ruhtinaallisesti.

Tässä linkissä vinkkiä suodatusjärjestelmään; http://farmnatters.blogspot.com/2013/09/diy-duck-goose-dog-pond-filter-system.html.

Parvikoko ja käytös
Yhtä uros ankkaa kohti tulisi olla väh. 2-3 akkaa, näin urosten ei tarvitse kinastella akoista. Myös tilasi koosta riippuu kuinka monta akkaa ja urosta voit ottaa. Pienemmissä tiloissa useampi uros ei välttämättä toimi ja alkavat kinastelemaan.

Ankkoja voi myös pitää pariskuntana, kannattaa silloin huomioida että jos akka alkaa näyttää puhki poljetulta, voi olla useampi tyttöystävä aiheellinen.
Ja pelkkiä uroksia voi pitää myös keskenään parvena. Silloin eivät kinastele, koska ei ole akkoja kenestä kinastella.

Jokainen ankka on kumminkin yksilö ja yksilöllisiä eroavaisuuksia voi käytöksessä olla. Osa saattaa syrjiä väärän värisiä tai ikäisiä, osa valitsee ykkösvaimon, osa rakastaa kaikkia yhtä paljon.

Ankat on yleensä hiukan säikymmän puoleisia. Osa saattaa hakea hyvää herkkua kädestä, osa pitää turvavälin. Osa rohkeampia, osa varautuneempia. Mutta kaikki ankat on uteliaita. Niiden täytyy saada tutkia kaikki, siis aivan kaikki. Kaikkea riuhdotaan ja revitään, joten ei tarviste ihmetellä jos seinistä on kadonnut eristeitä tai tavaroita on viskottu sinne ja tänne. Ankoille voikin järjestää kaikenlaista nokittavaa virikettä kuten kaaleja ja salaatteja tai heinäbaarin (verkotettu kehikko josta itää läpi heinää, kauraa tmv.).

Akka ankat ovat hyvin äänekkäitä, ukot pitävät matalaa narinaa. Akat usein kaakattavat käskyttävästi tarhan ohi kävellessä, että missä kaikki herkut viipyy.

Sukukypsyys ja haudonta
Ankka tulee sukukypsäksi 6-8kk ikäisenä. Tällöin naaraat alkavat munimaan. Jos kumminkin muninnan aloitus ajoittuisi pimeimpään ja kylmimpään vuodenaikaan, voi akka siirtää aloitusta myöhemmäksi kevääseen.

Osa akoista omaa haudontavietin ja osa ei, osa omaa sen vain osittain, jolloin haudonta on on/off haudontaa ja pesä saatetaan unohtaa vaikka päiväksi pariksi ja sitten taas muistuu hautominen mieleen.

Jos akka hautoo, se yleensä kaivaa munansa piiloon. Yllätyspesiä saattaa siis löytyä pehkujen joukosta. Akan täytyy päästä pesulle myös haudonnan aikana, akka käy uimassa ja kostuttaa munia sulkapeitteellään, ankanmunat kun tarvitsevat enemmän kosteutta haudonnassa.
Hautova akka sähisee lähelle tulijoille ja saattaa painaa tunkeilijan alas kaulallaan tai jopa nipistää nokallaan.
Ukko vahtii hautovaa akkaa ja käy tarkistamassa tilannetta useita kertoja päivässä.